Auringonvaloa

Tykkään sanoista. Tykkään pohtia ja puntaroida, tutkia ja tunnustella, tuumailla ja tomutella. Tykkään rakennella, rakastua, riemuita ja ravistella!

Kirjaimilla kutkutella, loitsia ja lausahdella. Sanatonta, sanallista, sanoitettua, sanoittamatonta. Sanoja monta, myös sanoinkuvaamatonta.

Sanat herättävät henkiin aina jotain, ja jotain jää aina myös sanomattomaksi, sanoin kuvaamattomaksi. On sanatonta viestintää, jossa on kielen hiljaisuus, ja silti paljon välitetään.

Jokin aika sitten vastaani tuli facebookin ihmemaassa teksti, jossa kerrottiin, että heprean kielellä avra kedavra tarkoittaa suomeksi käännettynä suurinpiirtein ’luon puhuessani’. Ja tästä on sitten muotoutunut taikasana abrakadabra. Kuinka kiehtovaa kieli onkaan! Ja kuinka suuri voima sillä onkaan? Ajatelkaa, me jokainen olemme taikureita, velhoja ja loitsijoita, jatkuvasti uutta luovia ihmeitä. Ihmisiä, jotka sanoillaan tuovat olevaiseksi jotain, mitä ei sitä ennen ollut. Ääneen lausuminen, puhuminen ja sanominen ovat hyvin merkittäviä tekoja. Keveitä tai vahvoja ääniaaltoja, väreileviä aatoksia ja tunteita.

Äänellä on useita sävyjä, painoja ja sointuja. Puhutaankin äänen väreistä. Ääni on väreileviä värejä, värähtelyä ja väreitä. Kylmiä vai kuumia? Kipittävätkö ne kylminä väreinä pitkin selkäpiitäsi? Vai kuumina ääniaaltoina koko kehoasi läkähdyttäen?
Sanojen ja värien yhteys on itseasiassa hyvin kiinnostava. On olemassa synestesiaa, jossa aistit sekoittuvat yksilön kokemina esimerkiksi niin, että kirjaimilla ja sanoilla on omat värinsä. Nämä värit eivät muutu, esimerkiksi ääni tietyissä kirjaimissa väreilee aina samoin. Synestesia on kaunis sananakin, syn tarkoittaa kreikan kielessä kanssa ja aisthesis tuntemista ja kokemista. Siis kanssakokemista, kanssatuntemista.

Mutta miten sanoittaa yhteinen kokemus? Miten nimetä jokin, joka etsii muotoaan? Esimerkiksi ajatus yrityksestä, joka tarjoaa paljon hyvää? Miten koota yhteen sanaan kaikki yhdessä mietitty? Mutta ehkäpä se onkin juuri siinä, yhdessä!

Auringonsalon nimi singahti ajatuksiini eräänä valoisana syysaamuna kävellessäni uutena salolaisena kotikaupunkini kauniilla kaduilla. Anun ajatuksissa oli ollut paljon aurinkoa ja mulla paljon valoa. Siitä tietysti nopeasti yhdistyi Auringonvalo. Ja haa – Auringonsalo! Salo tarkoittaa muun muassa selkosta ja sydänmaata, tämän ihanan kaupungin nimen lisäksi.

Melko monta auringonkiertoa olemme jo Anun kanssa tunteneet, ja kanssatuntemisestamme oli syntynyt itu luovalle keskukselle ja (valo)työpaikalle. Halusimme luoda tilan, jossa saa voida hyvin, jossa on hyvin tilaa työskennellä omana itsenään sekä hyvää voimaa, ja jossa voi tehdä hyvää. Niin sille löytyi nimikin, ja tilakin, ja Turuntie 22 on nyt jokaiselle auki kohti pieniä ja suuria unelmia!

Auringonsalo – Tilaa hyvinvoinnille!
Miten se sinulle väreilee?

P.S. Mulle A on punainen, U vihreä, O keltainen… ja Auringonsalo loistaa kaunista valoa!

– Kati-Hanna Heikkinen